puheenvuoro 12.6. valtuustossa

Alta voit lukea puheenvuoroni, jonka käytin kun asialistalla käsiteltiin tekemääni valtuustoaloitetta reuna-alueiden asumisen kehittämiseen ja etenkin kyläkaavaan liittyen:

Kiitos puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Ensinnäkin kiitos vastauksesta valtuustoaloitteeseeni.

Maaseutu-alueiden talot menevät nopeasti kaupaksi ja vuokralletulijoitakin olisi, jos vain olisi taloja vapaana. Kyläyhdistykselle tulee kyselyitä aiheeseen liittyen usein.

Ajattelen, että valtuutettuna tehtäväni on antaa oma asiantuntemukseni päätöksentekoon kuten myös tuoda uutta ja tuoretta näkökulmaa asioiden käsittelyyn.

Kaksi vuotta valtuutettuna on kuitenkin opettanut, että motivaatiosta ja halusta huolimatta erilaista  näkökulmaa ei monestikaan oteta  huomioon, vaikka mitä keinoja yrittäisi. Se ei tarkoita, että asioiden pitäisi mennä  kuten itse haluaisi. Ei todellakaan. Se tarkoittaa sitä, että rohjettaisi edes ajatella miten asioita voisi tehdä toisin ja muuttaa kangistuneita kaavoja muuttuvan yhteiskunnan mukana.

Pori 2030 strategissa määritellään tavoitteet siihen, mitä haluamme olla. Onkin turhauttavaa todeta, ettei joka toimialalla ole nähtävissä innokkuutta toimiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategiassa mm. sanotaan, että moni-ilmeisten asuinalueiden palvelutasoa ja arvoja vahvistetaan. Haluamme myös sujuvoittaa lupaprosesseja.  Aloitteessa esitettiin konkreettinen toimi, jonka myötä näin olisi voitu toimia. Aloitteessa myös tuotiin esiin sekä lukuisten maanomistajilta että  rakentamista harkitsevilta kummunnut toive. Taas on kirjattu liuta perusteluja miksi näin ei voi toimia, mutta on jätetty huomiotta se, mitä hyvää olisi saavutettu.

Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan välianalyysia tai -raporttia siitä, mitä Pori 2030 strategian toteutumiseksi tehtävät toimet ovat ja miten ne toimivat. Välillä aina  tuntuu, että yleinen toimintatapa on laittaa puolin ja toisin kapuloita rattaisiin. Se ei ole kovin eteenpäin katsovaa politiikkaa. Tulevalta valtuustokaudelta ja ylipäätään tulevaisuudelta toivon vilpitöntä yhteistyöhenkeä, aitoa rohkeutta ja kykyä kokeilla asioiden tekemistä myös toisin kuin mihin on totuttu. Vain siten voi kehittyä ja olla parempi kuin muut.