Satakunnan Kansa lähestyi niitä eduskuntavaaliehdokkaita alla olevalla kysymyspatteristolla, jotka ovat allekirjoittaneet Suomen Olympiakomitean liikettä Suomeen -manifestin. Tutustu tästä linkistä manifestin sisältöön ja kurkista keitä muut liikuntaehdokkaat ovat.
Alta löydät siis Satakunnan Kansan toimittajan lähettämät kysymykset ja omat vastauksei, jotka löytyvät myös tämän päivän (22.3.2023) lehden jutusta, johon pääset tästä linkistä.
- Olet allekirjoittanut Suomen Olympiakomitean liikettä Suomeen- manifestin, Miksi?
Allekirjoittamalla manifestin kerron muille, että tiedostan ja tunnistan liikunnan sekä urheilun merkityksen niin yksilölle kuin yhteiskunnalle ja sitoudun edistämään niitä.
- Millä konkreettisilla keinoilla eduskunnan tulisi ratkaista suomalaisten liikkumattomuutta?
Tutkimusten mukaan liikkumattomuus (sekä liikunnan määrä että pitkät paikallaan olon jaksot) vain jatkaa kasvamistaan ja sen aiheuttama myöhempi hintalappu paisuu kuin pullataikina. Kun liikunnasta tulee elämäntapa lapsena, se kantaa myös aikuisiällä. Liikuntaa on saatava lisää sekä varhaiskasvatukseen että kouluihin, sillä ne ovat paikkoja, jossa jälkimmäisessä kohdataan koko ikäluokka. Seurojen harrastusmaksuja on taklattava alaspäin esimerkiksi maksuttomat tilavuokrat (kuntien toimesta) kun toiminta koskee lasten, nuorten tai ikäihmisten vuoroja. Tarvitsemme lapsille ja nuorille, mutta myös ikäihmisille harrastustakuun. Parantaisin myös osa-aikaisen työn edelletyksiä ja työllistymistä vapaaehtoistyöhön / urheiluseuroihin. Porissa on solmittu kumppanuussopimuksia erilaisien liikuntaseurojen kanssa ja tämä onkin hyvä esimerkki siitä, miten seurat saadaan yhteistyössä kunnan kanssa hoitamaan liikuttamistehtävää ja myös työllistämään. Toinen hyvä esimerkki Porista on Nuorisopassi, jonka avulla ihan jokainen porilainen nuori voi osallistua maksutta lajikokeiluihin tai hyödyntää esimerkiksi yli 40 uintikertaa. Tämän tulisi toimia esimerkkinä koko Suomen laajuisesti ja jatkaa passin kehittämistä. Tässä muutama esimerkki.
- Urheilulehti julkaisi jutun junioriliikunnan kalleudesta. Miten valtio voisi puuttua ongelmaan?
Valtion keinot puuttua tähän pulmaan ovat rajalliset. Mielestäni kuntien tulee kantaa tähän kekoon oma kortensa nykyhetkeä vahvemmin. Edellisessä kohdassa mainitsinkin jo liikuntavuorojen maksuttomuudesta seuroille (tai tuntuvasta alennuksesta), kunhan kyseessä on lapset, nuoret tai ikäihmiset. Nämä eurot maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin myöhemmin. Kunnissa on erilaisia rahastoja, joista voi hakea tukea liikuntaharrastuken maksuihin. Tieto rahastoista tai mahdollisuudesta hakea taloudellista tukea ei kuitenkaan tavoita tarvisijoita. Tukea tulisi voida saada jo ennen kuin on asiakkuus sosiaalityöhön. Meidän tulisi paremmin löytää ne, joiden osallistuminen on nimenomaan kiinni taloudellisesta tilanteesta ja kohdentaa tukea heille (stipendi harrastusmaksuun suoraan seuralle).
- Pitäisikö valtion ottaa lisää vastuuta Suomen huippu-urheilumenestyksestä?
Huippu-urheilulla on tärkeä merkitys ihan tavallisille ihmisille. Maailmalla menestyvät kärkinimet toimivat esikuvina ja kannustavat liikkumaan, on kyse sitten arkiliikunnasta tai harrastamisesta seurassa. Menestys esimerkiksi hiihtoladulla ja ylipäätään kilpailujen seuranta televisiosta saa mielenkiinnon hiihtämiseen heräämään. Huippu-urheilu lisäksi luo yhteishenkeä ja esikuvia, joilla taas on varsinkin lapsille ja nuorille tärkeä rooli. Huippu-urheilu ei ole mahdollista, jos sitä ei tueta, sillä harjoittelu on urheilijan työtä. Valtio ei kuitenkaan voi ottaa liiaksi vastuuta menestyksestä, vaikkakin päättäjien tehtää on huolehtia riittävä rahoitus, jotta a) Suomeen nousee uusia urheilun tähtinimiä ja b) urheileminen huipulla on mahdollista. Tämä tarkoittaa mm. panostamista urheiluyläkouluihin, -akatemioihin ja urheilumyönteisten toisenasteen oppilaitosten sekä korkeakoulujen asemaan, urheilijoiden sosioekonomisen aseman parantamista ja apurahojen myöntämisen jatkamista niin urheilijoille kuin valmentajille. Tukijärjestelmää pitää kuitenkin kehittää, jotta tuki menee ihan oikeasti sinne minne on tarkoitus ja missä on suurin tarve (julkisuudessa ollut keskustelu mm. hiihtäjien osalta, kun tienestit ovat olleet suuret ja osakeyhtiöön ohjatut ja siltikin apurahoja nostettu).
- Urheilun rahoitus muuttuu kun varattulevat valtion budjetista Veikkauksen sijaan. Mitä ajatuksia herättää ja miten pitäisi uudistaa rahoitusta?
Tämä aiheuttaa haastetta ja päänvaivaa, koska valtion (ja kuntien) heikko taloustilanne ei ole salaisuus. Tutkimukset kuitenkin osoittavat selvästi, että ennaltaehkäisevät toimet ja liikunnan edistäminen on paitsi inhimillistä, vaikuttavaa mutta myös taloudellisesti pitkässä juoksussa järkevää. Rahojen raapiminen kasaan tulee olemaan hankalaa. Asia koskettaa useaa ministeriötä eri näkökulmista (OKM koulutus ja kasvatus, STM terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, mm. toimintakyky, LVM & YM liikkumiseen (kävely, pyöräily) ja ulkoiluun liittyvät asiat. Pitääkin siis hajauttaa myös taloudellinen puoli eri ministeriöiden vastuulle poikkihallinnollisesti. Rahoitukseen tai ehkä pikemmin talouteen liittyy kiinteästi verotus. Olen sitä mieltä, että liikuntapalveluiden arvonlisäverokantaa laskemalla esimerkiksi 10% saisimme madallettua liikuntapalveluiden hintoja ja siten kynnys osallistua madaltuisi. Joka tapauksessa liikuntaan käytettäviä määrärahoja on tulevaisuudessa kasvatettava. Jos näin ei tehdä, hintalappu tulevaisuudessa on kaamea.