Tänään on Suomen synttärit. Iso osa suomalaisista nauttii vapaapäivästä ja katsoo herkeämättä televisiosta näkyykö itsenäisyyspäivän vastaanotolla tuttuja tai kenellä on upein asu. Vaan moniko pysähtyy pohtimaan, mitä on uhrattu, jotta nyt on aihetta juhlaan?

Suomi on ollut osa sekä Ruotsia että Venäjää. Vihdoin 107 vuotta sitten koitti itsenäistymisen aika. Suomea ei enää hallinut kuningas tai keisari, vaan saimme ensimmäisen oman presidenttimme. Suomi on joutunut puolustamaan itsenäisyyttään tämän jälkeen kahdessa sodassa. Se on vaatinut huimapäistä rohkeutta, vankkumatonta uskollisuutta ja suurta rakkautta isänmaata kohtaan. Mitään ei ole saatu ilmaiseksi, vaan taistelu itsenäisyyden puolesta on ollut raakaa.

Sotien jälkeen elämä oli vaikeaa. Elettiin pula-aikaa ja kaikesta oli puutetta. Työtä tekemällä, muita kunnioittamalla ja omat velvollisuudet hoitamalla on Suomi rakennettu. Sisukkuus ja sinnikkyys ovat supisuomalaisia luonteenpiirteitä, jotka ovat kantaneet hedelmää.

Paljosta saamme olla kiitollisia heille, jotka ovat oman henkensä uhalla, osa haavoittuen ja osa sen uhraten taistelleet itsenäisen Suomen puolesta. Niin monet ovat joutuneet jättämään kotinsa ja väistämään taistelujen tieltä, jopa kahdesti. Tänä vuonna veteraanien keski-ikä on huimat 99 vuotta. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että he eivät ole jakamassa muistojaan kanssamme enää pitkään. 

Isoin kiitos, mitä voimme veteraaneille ja lotille osoittaa on se, että arvostus ja kunnioitus heidän rohkeuttaan ja työtään kohtaan säilyvät myös tulevien sukupolvien muistoissa. On meidän vastuullamme, että muistot siirtyvät nuoremmille. Anna Suomelle lahjaksi se, että pohditte nuoremman polven kanssa yhdessä, mitä itsenäisyys teille merkitsee.

Hyvää itsenäisyyspäivää Veteraanin Iltahuudon sanoin:

“Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa!” (Kalervo Hämäläinen)

Viliina Välimäki

Julkaistu kolumnina Uutisluotsi-paikallislehdessä 5.12.2024