Tätä kolumia kirjoittaessani on kulunut vuorokausi siitä, kun herätessä sai lukea uutiset sodasta. Sodasta, joka ei ole kaukana. Itänaapurimme hyökkää Euroopassa itsenäisen valtion alueelle useasta ilmansuunnasta lietsoen pelkoa ja turvattomuutta, tappaen ja tuhoten omaisuutta samalla koko maailman tulevaisuuden uskoa musertaen.  

Elämme 2020-lukua. Miten tämä voi olla mahdollista? Monet, itseni mukaan lukien, ovat pitäneet Putinin puheita vain uhona. Uhka on ollut jo pidempään läsnä, mutta kovin vähän on tapahtunut. On ajateltu, että ei Venäjä ihan oikeasti lähtisi tähän. Mitä se saavuttaisi? Koko Euroopan ja maailman sympatiat ovat oikeutetusti Ukrainan puolella. 

Sota on lähellä. Hangosta on lyhyempi matka Kiovaan kuin Nuorgamiin. Ukraina on ollut monen nykyisin Suomessa asuvan synnyinmaa. Usealla on tuttuja tai omaa perhettä kriisialueella. Vaikkei tuntisi alueelta ketään tai ei olisi omaa kosketuspintaa sotaan, alati päivittyvät uutiset ja sosiaalinen media tuovat sen meistä jokaisen iholle asti. 

Pelko, ahdistus ja hämmennys ovat nyt läsnä. Monet tahot, kuten MLL ja Unicef ovat julkaiseet ohjeita siihen, miten lasten ja nuorten kanssa voi ikätasoisesti käsitellä sotaa ja kriisejä. Aikuisia auttaa esimerkiksi Mieli ry:n keskusteluapu.

Aikuisten tulisi nyt luoda turvallisuuden tunnetta ja uskoa tulevaan. Pieniä lapsia tulisi suojella uutistulvalta. Heillä ei ole vielä keinoja ymmärtää ja käsitellä pelottavia ja ahdistavia asioita, joita uutisissa esitetään. Uutiset, kuvat ja videot tavoittavat kouluikäiset älylaitteiden kautta varsin tehokkaasti. Tämän ikäiset osaavat kuvitella itsensä ja perheensä kriisin keskelle, mutta eivät välttämättä ymmärrä uhan todennäköisyyttä omalle kohdalle. Lapsen pelästyessä on tärkeää luoda turvaa ja rauhaa. On hyvä kysyä, miltä lapsesta tuntuu ja kuunnella. Asiaa selitäessä on tärkeää olla rehellinen, mutta vastata lyhyesti ja ikätasoon sopivasti. Voi olla hyvä kertoa, että vaikka kuvissa ja videoissa näkyy tuhoa ja huolta, on valtavasti aikuisia, jotka yrittävät tilannetta ratkaista. On hyvä luoda toivoa kertomalla, että sodat ja konfliktit ovat huomattavasti vähentyneet, ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen koko maailmassa tehdään päivittäin valtavasti työtä. 

Toivoa voi voimistaa miettimällä kaikkea sitä, mikä tällä hetkellä on hyvin ja mihin itse voi vaikuttaa -vaikka maailmankirjat ovatkin juuri nyt sekaisin. Tee sellaisia asioita, joista pidät. Vietä aikaa itsellesi tärkeiden ihmisten kanssa. Luo toivoa tulevasta ja kerro, että rakastat.

Viliina 

Kellahtelainen parempaan huomiseen luottava äiti, luokanopettaja ja kaupunginvaltuutettu