Virpomisvitsoja ja munivia kukkoja

Miltä näyttää arki pikkulapsiperheessä pääsiäisen lähestyessä? Ajelin tänään sakeassa lumisateessa (tätä kirjoittaessani on siis lauantai) lähikaupasta pakettia hakemaan. Autoradiossa onnekseni juteltiin pääsiäisestä ja palmusunnuntaista. Palmusunnuntaista, joka on seuraavana päivänä! Ei tässä muuten mitään, mutta multapussi ja rairuohon siemenet odottavat vieläkin sopivaa hetkeä kylvöä varten. Ehkei sellaista silti edes tule, sillä sotku olisi varmasti melkoinen. Ja enää ei kannattane aloittaa kun eivät ehdi itää kuitenkaan. Tai sitten vain keksin selityksiä unohdustani paikkaamaan. Onneksi lapset ovat vielä pieniä ja muistavat edellisestä pääsiäisestä ainoastaan munivan kukon. 

Joku päivä viime viikolla maanittelin lapsosia toimimaan hieman ripeämmin päiväuniajan lähestyessä, ja jossakin vaiheessa riittävästi odoteltuani totesin että “jos nyt olette reippaita niin ties vaikka kukko kävisi munimassa”. Lapsiin tuli vauhtia, toimet etenivät ja unikin tuli reippaasti. Koitti heräämisen aika ja olin unohtanut tietenkin koko kukon. Onneksi kaapissa oli muutama Kinder-muna, jotka onnistuin piilottamaan harhauttaessani heidät muihin puuhiin. Sain sitten kuningasajatuksen soittaa puhelimella Youtubesta kukon kiekaisun. Se sai aikaan suurta innostusta ja riemua ja kohta munatkin maistuivat. Onneksi en tiennyt tarjoilevani munia, jotka muutaman päivän päästä vedetään myynnistä koko Euroopassa. Kukon kieuntaa onkin nyt sitten odotettu harvase hetki ja kuulemma kuultu milloin mistäkin mutta tuloksetta. 

Palmusunnuntain virpojia varten kaikki on valmiina. Kinderit on hävitetty ja ryhmähau-munat ostettu tilalle. Paitsi että vitsat puuttuu. No, saahan niitä haettua tuolta lumisateesta. Koristelut jäänevät tällä erää pelkistetyiksi. Onhan se eettistä, ekologista ja aikaakin (mahdollisesti hermojakin) säästyy. 

Onneksi pienelle virpojalle ja myös vitsan vastaanottajalle ilo on aivan yhtä suuri koristeluiden määrästä riippumatta. Lumisadekin on kaunista. Otetaan lumi vastaan mieluummin nyt kuin juhannuksena.

Viliina

kolmen pienen äiti, joka parhaansa mukaan yrittää vaalia perinteitä – vaihtelevalla menestyksellä