Osaaminen ja koulutus

Suomi oli joskus koulutuksen kärkimaa. Oppimistulokset ja osaamisen taso oli huippulaatua, ja muut maat tulivat tänne ottamaan oppia. Näin ei ole enää. Nyt naapurit läheltä ja kauempaa viuhahtavat vasemmalta ja oikealta ohitse. Suomen oppimistulokset jatkavat laskuaan kuin lehmän häntä. Vuosina 2006-2018 Suomen PISA-pisteiden keskiarvo on laskenut 27 pistettä.

Tämä ei ole uusi asia. Suunta on ollut jo nähtävillä pidemmän aikaa. Opettajat ja muu koulutusalan henkilöstö on ilmaissut huolensa toistuvasti. Huolta ei ole kuultu tai otettu tosissaan. Sen sijaan koulutuksesta on leikattu. Myös Kokoomus aiemmin hallituspuolueena on leikannut. Nykyinen Marinin hallitus on lisännyt koulutuksen kustannuksia tutkimustulosten vastaisesti koulupolun loppupäähän.

Onnistunut koulutuspolitiikka on myös talouspolitiikkaa. Suomi tarvitsee osaajia. Väestön ikääntyessä työtä tekevien osuus vähenee. Veroa maksaa yhä harvempi, vauvoja ei synny, yhä useampi tarvitsee hoivaa. Kysymys kuuluu, kuka hoitaa? Kuka maksaa? Meillä on huoli ensinnäkin työntekijöiden riittävyydestä, mutta nyt pitäisi herätä myös heidän taitoihinsa.

Koulutuksen tason nostolla on miljardien eurojen potentiaali. Vaikutukset ovat nähtävissä pitkällä viiveellä: pysyvällä muutoksella nyt kestää 50 vuotta, että on läpäissyt koko työikäisen väestön. Jos osaamisen taso nousisi nyt pysyvästi vuoden 2006 PISA-tulosten tasolle, olisi BKT ~ 0,6 % suurempi vuonna 2035 (~ 1,5 miljardia enemmän per vuosi alkaen 2035) ja ~ 3,7 % suurempi vuonna 2075 (~ 10 miljardia enemmän per vuosi alkaen 2075).

Miten on mahdollista, että peruskoulun voi läpäistä osaamatta kunnolla lukea tai kirjoittaa? Miten on mahdollista, että ammattikoulusta voi valmistua ammattiin taitojen ollessa niin olemattomat, ettei kukaan halua töihin? Miten on mahdollista, että lukihäiriö todetaan vasta lukiossa? Tuen tarvitsijoita on jopa 1/5 koululuokasta. Tukitoimia ei kuitenkaan voi antaa riittävästi, koska resurseja ei ole. Heikkoja kannatellaan kaikkien muiden kustannuksella ja opetus on numeron 7 tasoa. Keskitason oppilaat ja lahjakkaat eivät saa tarpeeksi haastetta kehittyäkseen omalla tasollaan, koska opettajan aika menee joko käytöshäiriöisten suitsimiseen tai perusasioihin.

Näin ei voi jatkua. Tai jos jatkuu, oppimistulosten lasku ei jää tähän. Suomi tarvitsee osaamisen ohjelman, jolla käännetään koulutuksen kurssi ja pelastetaan peruskoulu.

Ratkaisuehdotukseni on seuraava:

Sivistys ja osaaminen ovat Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin perusta. Jokaisen lapsen on saatava varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta sellaiset tiedot ja taidot, joiden pohjalta voi opiskella vähintään toisen asteen tutkinnon. Jatko-opinnot, harrastukset ja erilaiset työurat mahdollistavat uuden oppimisen ja omien unelmien tavoittelun elämän eri vaiheissa.

Mitä pitää tehdä?

Tämä ei vaadi lisää rahaa. Se vain pitää käyttää järkevämmin. Tuleva vaalikausi on merkittävä ja koulutukseen liityviä päätöksiä tulee tehdä. Opettajien hätähuutoa ei ole kuultu tai haluttu ottaa todesta. Siksi eduskuntaan tarvitaan opettajataustaisia kansanedustajia tuomaan omaa asiantuntijuuttaan koko Suomen käyttöön. Tulevaisuus tehdään nyt.