Pääskyset lentävät sinitaivaalla ja joka paikka on täynnä siitepölyä. Varmin kesän merkki on kuitenkin kohta jo pari viikkoa sitten kajahtanut Suvivirsi. Koko lukuvuoden aherrus saa hetkeksi tauota ennen seuraavaa. Kesäloma on kauan odotettu ja paljon kaivattu. Oppiminen ja opiskelu on kovaa työtä, joka vaatii vastapainoksi lomaa ja lepoa. 

Kesä on monessa perheessä haastavaa ja jopa epätoivottua aikaa, josta loman tuntu on kaukana. Koululaisten loma kestää yli kaksi kuukautta. Vanhemmilla lomien keskimääräinen pituus taitaa olla neljä viikkoa. Pienimmille koululaisille päivät yksin kotona tuntuu pelottavalta ja jännittävältä. Vaihtoehtoina on vanhempien lomien pitäminen peräkkäin, mutta siltikin jää useampi viikko ratkaistavaksi. Koko perheenyhteisille lomapäivillekin olisi varmasti tarvetta. 

Joku miettii, että ennenkin on pärjätty. Niin on, kun ei ole ollut vaihtoehtoja. Fakta on se, että yhteiskunta on erilainen kuin ennen. Työn tekeminen on muuttunut, isovanhemmat ovat työelämässä pidempään ja yhä useampi asuu eri paikkakunnalla tukiverkkojen kanssa yksinhuoltajan näkökulmaa unohtamatta. Monesta kesäajan toiminnasta on säästetty, esimerkiksi mukilatoimintaa ei Porissa enää ole. 

Eri yhdistykset ja tahot järjestävät lukuisia harrastuksia ja leirejä, mutta hinnat ovat suolaiset ja ilmoittautumiset täyttyvät hetkessä. Viikoittain vaihtuvat kaverit, aikuiset ja ympäristö on lapselle kuormittavaa aikaa, vaikka vastapainona onkin unohtumattomia muistoja ja uusia kavereita.

Kesäajan maksuton ruokailu on mahdollista monessa koulussa ympäri Poria. Lämmin ateria on hyvä alku, mutta parempaan pitäisi pystyä. Ehkä kouluilla voisi olla kerhojen tapaan muutaman tunnin ohjattua kesätoimintaa, jolloin aterian lisäksi saisi tavata kavereita ja olla tutun aikuisen valvovan silmän alla liikkumassa ja leikkimässä? Porissa tapahtuva kesäajan tekeminen tulisi koota yhteen paikkaan, josta olisi helpompaa löytää mieluista puuhaa. Joka tapauksessa ratkaisuja tulee aktiivisesti etsiä, jotta kesäajan kuormitusta saataisiin kevennettyä ja akut saisivat rauhassa latautua seuraavan lukuvuoden koitoksiin.