Sunnuntaina vietettiin ensimmäistä adventtisunnuntaita kirpakassa pakkassäässä. Maassa oli hiven lunta, joka maalasi maiseman talviseksi. Kyntteliköt ja ensimmäinen erä jouluvaloja pääsi esille tuomaan valoa pimeään vuodenaikaan ja myös joulunodotusta siivittämään.

Lasten kanssa joulunodotus on erilaista kuin ennen heitä. Arjessa tulee pysähdyttyä ja ihmeteltyä asioita, joita aiemmin ei ole tullut edes huomattua. Pienistä jutuista riittää puhetta ja iloa pitkäksi aikaa. Eläinten lumessa näkyvät jäljet, ääretön tähtitaivas ja vesilätäköiden jäätynyt pinta ovat hämmästyttäneet viimepäivien ulkoiluhetkillä. Näissä hetkissä ei ole ollut tietokaan koronasta.

Nuorempi lapsistani on syntynyt juuri ennen korona-ajan alkua. Hänen ei muista kauppareissuja tai mitään muitakaan reissuja ilman maskeja, ne ovat hänelle se normaali. Käsipesut ja hihaan yskimiset on sisäistetty niin kotona, päiväkodissa kuin työpaikallani koulumaailmassakin todella hyvin. Toivottavasti tästä on hyötyä tulevaisuudessa ja pikkupöpöt pysyvät paremmin loitolla. 

Koronaepidemiat Noormarkun yhtenäiskoululla ja terveysasemalla ovat ainakin lehtitietojen valossa onneksemme rauhoittuneet. Ahlaisiin ja Reposaaren suunnalle virus ei ainakaan laajemmin liene missään vaiheessa löytänyt. Syksyn mittaan rokotekattavuus on saatu nousemaan ja rajoituksiakin päästiin jo purkamaan. Lapset ja nuoret ovat saaneet harrastaa ja käydä lähikoulua. Perheenjäseniä ja ystäviä on uskaltanut nähdä eritavalla kuin vuosi sitten. On eletty siinä uskossa, että vihdoin saamme ns. normaalin joulun. 

Joulukuu on joulumarkkinoiden, -konserttien ja -tapahtumien kulta-aikaa. Kadoksissa oleva joulutunnelma löytyy helposti hiljentyessä kuuntelemaan kirkkoon joululauluja tai ihastelemaan käsitöitä joulumarkkinoille. Nyt ensikertaa (lieko viimeistä?) näihin tapahtumiin päästäkseen tarvitaan koronapassi. Satakunnassa on siirrytty jälleen leviämisvaiheeseen ja Afrikan virusmuunnos saavuttaa uusia maita ja maanosia vauhdilla. Saadaanko se pysäytettyä, vauhtia hillittyä ja tuoko se jälleen lisää rajoituksia arkeemme? Toimiiko rokotukset tähän muunnokseen?

Mitä joulukuu vielä tuokaan meille tullessaan?  Saammeko kokoontua läheistemme kanssa joulunviettoon? Sen kun tietäisi. Eletään toinen toisemme huomioonottaen ja kanssaeläjistä välittäen, jotta elämä olisi mahdollisimman normaalia. Karanteeneista, etäkoulusta ja -töistä sekä kokoontumisrajoituksista on saatu “nauttia” jo ihan tarpeeksi. 

Osa elää tämänkin joulun ensimmäisen tai toisen kerran ja joku viimeisen. Ei riistetä sitä välinpitämättömällä käyttäytymisellä keneltäkään.

Viliina,

joulukärpäsen purema perheenäiti, luokanopettaja ja kaupunginvaltuutettu Kellahdelta